Hienoa, uusi vuosi. Minustakin on tullut nyt mies. Ei siinä mitään että
on lapsi ja toinen tulossa, vaan nyt olen symbolisesti siirtynyt
omilleni. Olen ollut kaksi päivää ylpeä ja onnellinen porakoneen
omistaja. Aina tähän asti olen ollut puolittainen ressukka. Aina reikää
tarvitessa on pitänyt turvautua ulkopuolisten apuun. Ne vapaat,
huolettomat hällä väliä ajat ovat nyt mennyttä elämää. Seuraavaksi
hankkinen laatikon joka on täynnä ruuveja. Ei saatana, minne elämäni
menee. Malja sille.
Tänään jäi harmittavan lähelle mahdollisuus arkiseen moraalin
testaukseen. Naapurit, nuo elämän suola, paukuttelivat huolettomasti
pikku hiprakassa rakettejaan lähellä naapurissa olevaa teollisuus
rakennusta. Kuinka ollakaan, yksi harhautunut raketti napsahti aivan
ikkunan puitteeseen. Olisi ollut niin mukavaa parvekkeelta havainnoida
mitkä olisivat olleet reaktiot jos ikkuna olisi mennyt rikki. Olisiko
seurannut
a) Pikainen, naurun säestämä piiloutuminen omaan asuntoon
b) Hetken keskustelu mitä nyt, jonka jälkeen takaisin sisälle
c) Odotus tuleeko vartija paikalle (tai jopa yhteydenotto ko. yritykseen heti arjen koetettua)
Jos tämä olisi rahapelin kohteena, pistäisin 100€ likoon vaihtoehtoon A.
sunnuntai, 1. tammikuu 2006
Kommentit