Hienoa, uusi vuosi. Minustakin on tullut nyt mies. Ei siinä mitään että on lapsi ja toinen tulossa, vaan nyt olen symbolisesti siirtynyt omilleni. Olen ollut kaksi päivää ylpeä ja onnellinen porakoneen omistaja. Aina tähän asti olen ollut puolittainen ressukka. Aina reikää tarvitessa on pitänyt turvautua ulkopuolisten apuun. Ne vapaat, huolettomat hällä väliä ajat ovat nyt mennyttä elämää. Seuraavaksi hankkinen laatikon joka on täynnä ruuveja. Ei saatana, minne elämäni menee. Malja sille.

Tänään jäi harmittavan lähelle mahdollisuus arkiseen moraalin testaukseen. Naapurit, nuo elämän suola, paukuttelivat huolettomasti pikku hiprakassa rakettejaan lähellä naapurissa olevaa teollisuus rakennusta. Kuinka ollakaan, yksi harhautunut raketti napsahti aivan ikkunan puitteeseen. Olisi ollut niin mukavaa parvekkeelta havainnoida mitkä olisivat olleet reaktiot jos ikkuna olisi mennyt rikki. Olisiko seurannut
a) Pikainen, naurun säestämä piiloutuminen omaan asuntoon
b) Hetken keskustelu mitä nyt, jonka jälkeen takaisin sisälle
c) Odotus tuleeko vartija paikalle (tai jopa yhteydenotto ko. yritykseen heti arjen koetettua)

Jos tämä olisi rahapelin kohteena, pistäisin 100€ likoon vaihtoehtoon A.